KYLÄN HISTORIAA

Sisällysluettelo:

Talvitie

Talvitie (tunnetaan myös hevostienä) kulki Leineperistä Saaman kautta nyk. Pörönojan reunaa pitkin ja Heikkilän puutarhan alapuolen kautta Kauttuan ruukille. Tie oli tavallista talvitietä leveämpi, koska vetohevoset joutuivat kulkemaan rinnatusten. Rekikin oli normaalia leveämpi. Reessä kuljetettiin rautaa, isoissa harkoissa Leineperistä Kauttualle. Karl Nikanor Bergèn (synt. 1870, kutsuttiin Kalleksi) kertoman mukaan, hän oli löytänyt reestä pudonneen harkon vesijättömaalta, talvitien varresta. Harkko oli painava, musta, kulmikas ”möhkäle”. Kalle kantoi harkon Mäkelään ja sitä käytettiin uuden saunan kiukaan oheiskivenä, jonka päälle pienet kiuaskivet ladottiin. (Simo Keinosen kertomaa, 2002)

Juustokivi

Huovintie on ollut yleinen kauppatie, jota myöten köyliöläiset ajoivat lankkunsa Poriin myytäväksi. Tämä tie lähtee Torttilan Tolvin talon tyköä, on noin 16 km pitkä, ja kulkee pitkin hiekkaisten harjujen rinteitä, läpi metsän, pohjoisesta etelään ja päättyy Tuiskulan kylään Köyliössä. Ennen kulki siitä vain teinien oikopolku.

Juustokivi oli yksinäinen läpimitaltaan noin 4 x 5 m:n suuruinen maakivi Huovintien varrella, lähellä nykyistä Hiirijärven maantietä. Sitä käyttivät ennen teinit levähdyspaikkana, jossa söivät kerjäämiänsä juustopaloja; siitä nimikin. Kivi on nykyisin hävitetty. Rautatierakennuksen aikana se rikottiin. Kulkijat olivat hakanneet kiveen merkkejä ja kirjaimia täyteen. Huovin tiestä poikkeavaa polun haaraa, joka lähellä maantien yhtymäkohtaa kulki kiven ohi, sanottiin juustotieksi. (Harjulan kilta, 1978)

Koulu

Neljätoista vuotta Harjavalta tuli toimeen yhdellä koululla. Kun Pirkkalan koulu aloitti toimintansa, oli jo epävirallisesti keskusteltu kolmannestakin opinahjosta.

Kouluasioissa syntyi kouluviranomaisten ja kunta kokousten välillä 1900-luvun ensi vuosikymmenellä erimielisyyksiä. Kuntakokous piti kiinni kahdesta koulupiiristä, mutta tarkastaja vaati kolme koulupiiriä ja velvoitti kunnan tekemään sen mukaisen piirijakoehdotuksen kuvernöörin vahvistettavaksi.

Hiirijärven kouluasia ei tullut vieläkään selväksi, koska paikkakysymyksestä syntyi uudet erimielisyydet. Aluksi päätettiin koulu rakentaa ns. Saamanmäkeen, mistä annettiin sitoumus lahjoittaa kunnalle tontti. Toisella kertaa päätettiin koulu perustaa Hopun taloon. Lopuksi v. 1907 päätettiin koulu rakentaa ns. Karhunmäen tontille, nykyisin Heikkilän Juhan tontilla Vanhalla Koulutielle. Lainamakasiinikassasta päätettiin ottaa koulun rakentamiseen 3000 mk. (Harjulan kilta, 1978)

Ensimmäiseksi opettajaksi valittiin ”kahdeksi koetusvuodeksi” 10.4.1907 Veera Porri, joka sitten palveli kouluaan 38 vuotta. Hiirijärvellä saatiin myös heti poikien käsityöopetus käyntiin, sillä ohjaajaksi saatiin puuseppä K. J. Mäki. Koulu lähti siis vakuuttavasti toimimaan.

Ensimmäinen vastoinkäyminen sattui tammikuussa 1909, jolloin koulu oli kuukaudeksi suljettava tuhkarokkoepidemian vuoksi. Vapaussota ei pahasti häirinnyt Hiirijärven lasten koulunkäyntiä. Keskeytys tosin tuli sielläkin, mutta koulu saattoi jatkaa heti sotatoimien mentyä Harjavallan ohi.

Hiirijärven koulu sähköistettiin vuonna 1921. Tähän asti oli Veera Porri toiminut opettajana yksin, mutta vähitellen oli herätty huomaamaan, että oli mahdollisuus päästä eroon supistetusta koulusta. Alettiin tehdä valmisteluja ”seisovan alakoulun” saamiseksi Hiirijärvelle.

Koululla järjestettiin paljon yhteisiä tilaisuuksia. Hiirijärvi oli 1920 –luvulla syrjäkylä, josta lähdettiin kirkolle vain jumalanpalvelukseen tai välttämättömille asioille. Kylä eli kuitenkin voimakkaasti.

Oppilasmäärä väheni 30 –luvun lopulla niin, että koulusta tuli jälleen supistettu. talvisodan päätyttyä tuli uutta väkeä ja alakoulu sai erillisen opettajan. Jatkosodan aikana koulu toimi vielä jonkin aikaa supistettuna, mutta heti sodan jälkeen perustettiin toinen vakinainen virka. Kun koulu vakinaistui 2-opettajaiseksi, käytiin sen tilojen puolesta kamppailemaan. Alun perin supistetuksi kouluksi tehty rakennus oli jo aikansa elänyt, rappeutunut ja liian pieni. Kuvaavaa koulun vaikealle tilanteelle oli, että ruoka oppilaille keitettiin opettajan saunan padassa.

Kun Veera Porri oli 1945 jäämässä eläkkeelle, hän tuli työvoimapäällikkönä toimivan Holger Virmavirran puheille ja pyysi ostaa nauloja huomattavan määrän. Virmavirran ihmetellessä mihin nauloja tarvittiin, opettaja Porri kertoi käyttävänsä ne koulun ”nurkkien parantamiseen”, koska ei hän voinut niitä jättää niin huonoon kuntoon. Koulu oli todella huonossa kunnossa ja sieltä puuttui voimistelusali, yksi luokka ja opettajan asunto. Talousopetusta ei voitu tilojen ja välineiden puutteessa järjestää ollenkaan.

Oppilasmäärän voimakas lisääntyminen herätti sitten jo kunnan päättäjätkin. Tontti varattiin nykyisen koulun paikalta. Uusi koulu rakennettiin vuonna 1953. Sodan jälkeisinä vuosina oli ollut vaikeata saada koululle miesopettajaa, mutta uuden koulun valmistuttua paikka alkoi kiinnostaa. Poikien käsityöopetuksessa oli ollut vaikeuksia. Eino Setälä toimi tehtävässä joitakin lyhyitä keskeytyksiä lukuun ottamatta Lauri Inkisen tuloon asti, vuodesta 1920 vuoteen 1953.

Oheisessa luettelossa ovat virkaa hallussaan pitäneitten opettajien lisäksi pitkäaikaiset tuntiopettajat, sijaiset ja työnohjaajat. (Reijo Virmavirta, 1980)

Veera Porri   1907-1945
Juho Mäkinen (käsityöt) 1907-1908
Antton Laiho (käsityöt) 1908-1920
Eino Setälä (käsityöt) 1920-1953
Aila Kallio   1944-1945
Alma Pajula   1945-1946
Kustaa Salminen   1945-1949
Aino Vartiainen   1945-1960
Eeva Kalli   1946–
Hilkka Salminen   1946-1949
Laina Takala   1946-1949
Salli Säilä   1948-1949
Martta Kurttila   1949-1950
Elina Kuusisto   1949-1976
Aarne Oksi   1953-1954
Irja Lyyra   1954-1957
Lauri Inkinen   1955–1976
Anu Puodinketo   1975-1976
Jukka Tuominen   1976-
Minna Tuominen   1976-
Seija Toivonen   1977-
Marjatta Majuri   1980 –

Hiirijärven osuuskassa 1924-1935

Harjavallan Osuuspankin historian on katsottava alkaneen jo ennen nykyisen pankin perustamista, sillä Hiirijärven kylässä osuuskassatoiminta oli alkanut jo vajaat kaksi vuotta aikaisemmin. Hiirijärven Pienviljelijäyhdistyksen kansakoululla järjestämässä esitelmätilaisuudessa elokuun 3 päivänä 1924 piti konsulentti Eino Ervelä esitelmän ”osuuskassojen merkityksestä maaseudun luottolaitoksina”. Esitystä seuranneessa keskustelussa asetuttiin yksimielisesti kannattamaan osuuskassan perustamista paikkakunnalle. Perustaminen pantiinkin heti alulle lukemalla Pellervo-Seuran mallisäännöt ja ottamalla vastaan jäseneksi ilmoittautumisia.

Varsinainen perustava kokous pidettiin kansakoululla elokuun 21 päivänä 1924. Konsulentti Ervelän osuuskassatoimintaa selostavan esityksen jälkeen päätettiin yksimielisesti perustaa Hiirijärven Osuuskassa, toimialueenaan Hiirijärven kansakoulupiiri. Näin oli Harjavallassakin osuuskassatoiminta käynnistetty sivukylällä. Vasta myöhemmin se levisi pitäjän keskustaan.

Hiirijärven Osuuskassan perustamiskirjan allekirjoittaneet:

Väinö Vanhatalo
Frans Mikola
Jalmar Mattila
Juho Laine
Frans Niittymäki
Kaarlo Anttila
Ville Mäkinen
Ville Mäenpää
Frans Kaunismäki
Arvo Kuusisto
Veera Porri
Vihtori Lehtinen
Frans Eskola
Väinö Kuusisto
Juho Heinilä
Vihtori Hoppu
Kalle Vainiomäki
Päärtti (Berndt)
Kleemola Väinö
Juti F. E. Huhtala
Paavo Ojala
Evert Mäkelä

Toiminta oli luonnollisesti alussa vähäistä, se rajoittui luottojen myöntämiseen Osuuskassojen Keskuslainarahastolta saaduista varoista. Ensimmäisten myönnettyjen lainojen käyttötarkoitukseksi on pöytäkirjoihin merkitty ”apulantojen maksuun”. Osuuskassa toimi kirjanpitäjäksi valitun Hannes Kleemolan luona.

Kehitys osuuskassatoiminnassa alkoi kulkea vauhdilla eteenpäin. Kassoja pyrittiin yhdistelemään suuremmiksi yksiköiksi ja siten vahvistamaan niiden toimintaedellytyksiä. Tarkastajan kehotuksista päätettiin vuonna 1935 huhtikuun 30 päivänä ja kesäkuun 2 päivänä pidetyissä osuuskunnan kokouksissa liittää Hiirijärven Osuuskassa varoineen ja velkoineen Harjavallan Osuuskassaan.

Huolimatta lyhyeksi jääneestä toiminta-ajastaan oli Hiirijärven osuuskassa ehtinyt osoittaa osuustoimintaan perustuvan rahalaitostoiminnan käyttökelpoisuuden ja voiman. Yhteistoiminnalla saatettiin pelastaa useita pienyrittäjiä silloisen pula-ajan mukanaan tuomasta ahdingosta.

Posti

Hiirijärvellä uudet kauppiaat, Rauha ja Tauno Collander, avasivat postipysäkin kyläkaupalle 1.12.1950. Rauha Collander oli tehnyt postivalan Kankaanpään postissa. Postivala tarkoitti sitä, että sai toimittaa kirjattuja kirjeitä. Maalaiskirjeenkantaja Saara Sainio, Hiirijärveltä, haki joka perjantain postin kaupalta ja vei maanantaina Harjavallan postiin. Posti tuli Harjavallasta joka toinen päivä kaupalle. Postipysäkki oli nimeltään postiasema 2. Kaupalta kyläläiset hakivat oman postinsa itse. Postipysäkki lakkautettiin 1.6.1959. Sen jälkeen postilaatikko oli kaupan ulkoseinässä ja Harjavallan posti hoiti laatikon tyhjennyksen joka päivä. (Postimuseo, Helsinki) (Rauha Collanderin kertomaa, 2002)

Hiirijärvellä kyläkauppaa yli 100 vuotta

Kaupankäynnin aloitti 1880 –luvulla Akseli ja Selma Kleemola. Kauppaa jatkoi heidän vävynsä Nikolai Tuominen ja tyttärensä Salli Tuominen. Heidän jälkeensä kauppaa piti hetkisen Saarikivi niminen henkilö, josta ei ole paljoakaan tietoa. Hänen jälkeensä Tuomiset pitivät vielä kauppaa.

Vuonna 1950 Collanderin Tauno ja Rauha perheineen ostivat kiinteistön ja siitä alkaen he pitivät kauppaa Hiirijärvellä.

Kaupasta valikoimia löytyi nuppineuloista traktoriin. Jos tavaraa ei ollut, niin tilattiin. Ruokatavaravalikoima pyrittiin pitämään ajan tasalla. Väinö Purje eli K-kaupan Väiski opetti lihan käsittelyä ja käyttöä. Asiakas iltoja järjestettiin Hiirijärven koululla yhdessä Keskon kanssa.Ohjelma oli monipuolista, oli musiikkia ja asiaa. Toinen Keskon

”matkasaarnaaja” oli kotitalousopettaja Anja Sirkiä. Koulun seinät pullistelivat väen paljoudesta. Tämä oli 50 –lukua Kauppa järjesti toimintaa ja elämää Hiirijärvelle.

Seuraavaksi aloitettiin laajentamaan ja peruskorjaamaan vanhaa kauppaa. Kauppa valmistui vuonna 1962. Tilat moninkertaistuivat ja niin myös valikoimatkin. Valikoimaan tulivat kankaat, kemikaliotuotteet sekä kodintarvikkeet. Apulaisia oli tarpeen mukaan. Apulaisista Kuusiston Lahja palveli pisimmän ajan, noin 10 vuotta. Kauppiaat jäivät eläkkeelle vuonna 1991 ja Hiirijärven kylä menetti paljon. (Rauha Collanderin kertomaa, 2002) Kauppa jatkui vielä muutaman vuoden yrittäjä Antti Lehtimäen pitämänä.

Kylällä toimineet seurat ja yhdistykset

Taimi Yli-Kleemola on kerännyt Hiirijärvellä toimineita seuroja ja yhdistyksiä:

Hiirijärven Sähkö Oy
Hiirijärven Puhelin Oy
Hiirijärven Pienviljelijä yhdistys (toimii yhä edelleen)
Hiirijärven Nuorisoseura
Hiirijärven Urheiluseura Nuoli
Hiirijärven Pesäpallojoukkue
Hiirijärven Puimakoneyhdistys
Hiirijärven Sonniyhdistys
Saamaojan perkausyhdistysMarttayhdistys (toimii yhä edelleen)
Hiirijärven Vanhempainyhdistys (toimii yhä edelleen)
Hiirijärven Kyläyhdistys ry (toimii yhä edelleen)

Lotta Sväärd ja suojeluskunta toimi marraskuuhun 1944 asti. Talvisodassa leivottiin joka päivä Yli-Kleemolan leivintuvassa armeijalle leipää rintamalle vietäväksi.

Lisäksi Hiirijärvellä on ollut oma äänestysalue ja koulupiirialue. (Taimi Yli-Kleemolan kertomaa, 2002)

Pienviljelijäyhdistyksen keittokurssi lokakuussa 1937

Keittokurssi järjestettiin Hiirijärvellä Peltoniemen talossa (nykyään Majuri). Talo sijaitsi silloin Porrin maalla ja oli siihen aikaan tyhjillään. Kurssille osallistui12 hiirijärveläistä. Siellä opetettiin tekemään monia sen aikaisia perusruokia, joiden joukossa on monia nykyisinkin tunnettuja reseptejä. Kurssilla käytetty kirja oli nimeltään pienviljelijäemännän keittokirja. Keittokurssilla opetettiin tekemään vähistäkin ruoka-aineista ravitsevia aterioita sekä neuvottiin pienviljelijäperheen ruokataloutta säästäväisyyden ja ravitsevaisuuden kannalta. Kurssin opettaja (nimi ei tiedossa) antoi reseptit, neuvoi ruuanlaitossa sekä opetti ruokatalouden suunnittelua. Keittokurssilaiset tekivät ruuat yhdessä. Ruokien joukossa oli mm. kuutiomuhennos, vanhanpojanlaatikko, silakkapiffit, kaalikääryleet, vehnäleipävanukas ja piimäkakku.

Kurssin päättäjäiset pidettiin Hiirijärven koululla. Silloin käytössä oli vielä vanha koulurakennus. Ohjelmassa oli mm. päätöskahvit, runonlausuntaa ja yhteislaulua. Keittokurssille osallistuneet esittivät myös yhdessä lauluja ja Eine Järvinen oli tehnyt kaikista kurssilaisista kronikan, joka esitettiin myös päätösjuhlassa.

Päätösjuhlassa esitetty laulu:

Talon olen taitava emäntä ja talon tarkka muori,
minäpä ne piimät pöytään kannan ja minäpä ne perunat kuorin.
Kukapa se muu kuin emäntä itse aamulla ensin herää,
kukapa se sitten perehen kaiken pöytähän pitkään kerää.
Ukko se kulkee kyliä pitkin, päivät on kotoa poissa,
aina se koluaa kokouspaikkoja, minä vain viihdyn koissa.
Ukko se kulkee kyliä pitkin, murheissa äyskii ja syskii,
saappaat on savessa kun tupahan astuu, lattia eilen pestiin.
Minä se itse ketterä kenkä aitan polkuja astun,
noppasen tullessa navetan tiellä sytykkeet tuohta ja lastun.
Eikä se ukko mitään huomaa, missä ne nyörit kulkee,
kukapa se aamulla ensin herää ja illalla ovet sulkee.

Kurssille osallistuneet: Aune Ruohonen, Maria Porri, Aili Kuusimäki, Mirja Tuomisto, Aili Mäki (Onni Mäen sisar), Maija Kleemola, Meeri Mikkola, Eine Järvinen, Kerttu Huhtala, Esteri Männistö, Inkeri Mattila ja Irja Mäenpää.

Kurssia muisteli Inkeri Tuominen ent. Mattila.
Päivitetty viimeksi: 03.11.2009